JUMALAN HUOLENPITO

1. Jumala pitää huolen kulkutautien aikana.

Ps.91:1-9. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä Hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa Hän sinua suojaa ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla; Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä kuinka jumalattomille kostetaan. Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani”. – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

Olen saanut itse kokea sen, että en sairastu lainkaan flunssiin enkä mihinkään influenssaan vaikka en otakaan rokotusta. Minun rokotteeni on Jumalan sana ja Hänen antamansa vastustuskyky. Näin on ollut jo lähes 20 vuotta. Monet sairauksia pelkäävät, sanovat minun kuljettavan silti viruksia mukanani, kun en anna rokottaa itseäni. Eihän rokotekaan sitä estä, jos ne vaatteissa kulkee. En tiedä tartuttaneeni ketään.

Nytkään koronan aikana en pelkää, vaan luotan Jumalaan.

2. Jumala pitää huolen nälänhädän aikana.

Ps.33:18-19.Katso Herran silmä valvoo niitä, jotka Häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälänhädän aikana.

Ps.34:9-11. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Peljätkää Herraa, te Hänen pyhänsä, sillä Häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

Minulle tuli ajankohtaiseksi mennä uskonvaraisuuteen. Olin saanut käskyn Jumalalta ja sen oli myös eräs profeetta vahvistanut, mutta mieheni ei ollenkaan hyväksynyt ajatusta ja hän sanoikin, ettei laiskaa muijaa elätä.

Erään kokouksen aikana Lopella eräs mies nousi kesken puheeni ja sanoi, että minun pitää mennä uskonvaraisuuteen. Niinpä sitten tein niin ja seuraavana päivänä hajosi lopullisesti paljon palvellut pyykinpesu koneemme. Kun on ollut kuusihenkinen perhe, on koneella ollut paljon työtä. Pojat olivat jo muuttaneet omilleen, mutta tytöt asuivat vielä kotona. Mieheni alkoi kiukutella, että nyt niitä rahoja olisi tarvittu, kun jäit pois työnvälitystoimistosta. Rukoilin sydämeni pohjasta, että Jumala auttaisi.

Iltapäivällä klo 16.00 ilmestyi ovemme taakse mies, jonka tunsin ulkonäöstä. Hän sanoi, että Herra oli käskenyt hänen viedä minut kodinkoneliikkeeseen. Mikäs kone meiltä puuttui? Niinpä hän vei minut liikkeeseen ja sanoi, että valitse tuosta, mutta älä kalleinta osta. Niinpä pyysin häntä valitsemaan ja hän valitsi Electroluxin. Kone toimii moitteettomasti vieläkin vaikka ostosta on kulunut 21 vuotta. Kertaakaan ei ole tarvinnut sitä korjata.

Seuraavalla viikolla hajosi pölyimuri ja kävi samoin. Tuo mies osti jälleen Electroluxin ja se palvelee yhä. Kolmanneksi hajosi auto ja silloin tuo mies keräsi liikemieskaveriensa kanssa kolehdin ja niin sain käytetyn Nissanin. Kun kysyin mieheltäni, uskoiko hän jo nyt, että Jumala pitää meistä huolta, niin hän sanoi, että hän on kyllä ihmetellyt, miksi ihmiset on niin hulluja, että antavat rahojaan ihan vieraalle ihmiselle. Mieheni, vaikka olikin silloin jo uskossa, ei oikein ymmärtänyt Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia. Hän ei ymmärtänyt, että, jos teen Herran työtä, Jumala tekee sen mahdolliseksi.

Valko-Venäjällä erään pastorin perhe oli tiukassa tilanteessa. Ruoka oli melkein loppu eikä rahaa tiedossa. Heillä oli vain vähän jauhoja laatikon pohjalla ja perhe oli iso. Perheen poika alkoi leipoa jauhoista piirakoita aamulla aikaisin. Illalla hän itkien pyysi Jumalalta, että taikina loppuisi, kun hän ei enää jaksa leipoa yhtään pellillistä. Kaikki paikat olivat täynnä piirakoita. Siitä riitti vähävaraisille naapureillekin. Niitä sitten syötiin siihen asti, että pastorin seurakunta pystyi maksamaan hänelle jälleen palkkaa.

3. Jumala pitää huolen sodan ja väkivallan aikana.

Ps.9:10-11. Sillä Herra on sorretun linna ahdingon aikoina. Ja Sinuun turvaavat ne, jotka Sinun nimesi tuntevat; sillä Sinä et hylkää niitä, jotka Sinua etsivät.

Ps.3:7-8. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista Hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka Häntä pelkäävät ja pelastaa heidät.

Ps.46:2-4. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.

Ps.7:3,5. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa. Sillä Hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, Hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.

Olin tulossa kahden kassin kanssa kaupasta ja lapset olivat puistotädillä. Vastaani tuli mies, jonka tunsin uskonäöltä, helutellen vyöremmiä. Paikka oli metsäinen eikä juuri siihen tainnut näkyä yhdestäkään talosta. ”Nyt mä sut, saatana, tapan”, huusi mies ja ryntäsi kohti. Laskin toisen kassin maahan ja nostin käteni ylös ja huusin: ”Jeesuksen nimessä seis! Hän, joka minussa on, on suurempi kuin se, joka sinussa on!” Mies pakeni paikalta niin että kengän pohjat vain vilkkuivat. Niin pelkäsi tuo demoni, joka miehessä oli, Jeesusta, joka minussa oli ja Hänen nimeään. Kohtasin miehen toisenkin kerran, mutta sen voitte lukea kohdasta Jumalan ihmeitä ja rukousvastauksia.

4. Jumala antaa suojan henkivaltoja vastaan.

Ps.91:13-14. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. Koska hän riippuu Minussa kiinni, Minä hänet pelastan; Minä suojelen hänet, koska hän tuntee Minun nimeni.

Luuk.10;19. Katso, Minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

Mark.3:27. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkeää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.

Jaak.4:7. Olkaa Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Olin pitämässä kotikokousta eräällä paikkakunnalla. Jäin taloon yöksi, mutta en pystynytkään nukkumaan, sillä tunsin voimakkaat henkivallat talossa. Vasta klo 5.00:n aikaan nukahdin hetkeksi. Aamulla talon emäntä kysyi, olenko ollut keittiössä yhden aikaan yöllä. En ollut, joten Hän sanoi, että se jokin, joka tulee olohuoneen seinästä sisälle ja menee keittiön seinästä ulos, oli taas vieraillut heillä. Olin rukoillut yöllä viisi tuntia, joten se oli ilmeisesti sitten paennut, koska sitä ei sen jälkeen ole siellä ollut.

Olen joutunut vapauttamaan riivattuja ihmisiä jonkin verran, mutta siitä en halua sen enempää kertoa.

5. Jumalan antama yleinen turva.

Ps.91:10-12. Ei kohtaa sinua onnettomuus eikä vitsaus lähesty majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

Olimme ystäväni, Anken, kanssa tulossa Ilmari Ruuhisalmen kokouksesta ja ajoimme rauhallista 70 km:n tuntivauhtia, kuten nopeusrajotukset määräsivät. Anke oli hankkinut käytetyn Toyotan, mutta siitä puuttui niskatuki pelkääjän paikalta. Sielun vihollinen arveli, että nyt minut saisi helposti pois päiviltä ja pani humalassa olevan automaalarin lähtemään lisäviinan hakuun Turusta ja niin hän paukautti 140 km:n tuntivauhdilla automme perään. Siinä vaiheessa minulta olisi pitänyt katketa niskat, mutta Jumala päätti toisin ja niin nopeasti, ettei mieli pystynyt tajuamaan, istuimeni selkänoja meni vasten takapenkkiä ja nykäysvaiheessa pääni oli hyvin tuettuna takapenkkiä vasten. Ihmettelin vain, miksi ikkunasta näkyy taivas eikä maantie. Selvisin kylkiluiden hiusmurtumilla, jotka johtuivat turvavyöstä. Anken penkin selkänoja pysyi pystyssä ja niin hän saattoi ohjata autoa, ettei se mennyt ojaan. Jumala oli taas turvani aivan vahva.

Olin menossa kahden ystäväni kanssa vankila jumalanpalvelusta pitämään ja pyysin miestäni, ettei hän nousisi vuoteesta, kun kaikki oli ihan vuoteen vieressä, sorsa ja mehulasillinen. Lisäksi oli myös WC-tuoli, jos isompi hätä yllättäisi. Olisin vain pari tuntia poissa.  Jos hän lähtisi jonnekin muualle, hän saattaisi kaatua rollaattorin kanssa. Hän sairasti Parkinsonia ja olin hänen omaishoitajansa. Takaisin palatessani mieheni tuli vastaan rollaattorin kanssa ja olin murheellinen, ettei hän ollut pitänyt lupaustaan. Hänen oli kuulemma tehnyt mieli Cokista ja siksi oli mennyt keittiöön. Hän oli kaatanut sitä lasiin ja istahtanut pöydän ääreen juomaan. Hän oli jälleen kerran arvioinut voimansa liian suuriksi ja kuvitellut nousevansa siitä omin voimin. Hän huomasi, että teematti oli yhä päällä ja päätti ottaa teetä. Eihän se onnistunut. Silloin olohuoneesta oli tullut toinen tyttäristämme, Sofia, ja kaatanut hänelle teetä. Juotuaan hän oli jälleen yrittänyt omin avuin ylös, mutta ei onnistunut ja pyysi siksi Sofiaa auttamaan. Niinpä tämä oli tullut ja auttanut hänet takaisin vuoteeseen.

Olin hämmästynyt, sillä Sofia ei asunut Turussa vaan Aurassa ja tiesin hänen olleen jossain kokouksessa Tampereella seurakuntansa nuorten kanssa. Hän oli palannut sieltä vasta aamuyöstä. Soitin kuitenkin hänelle, ja kysyin, oliko hän käynyt hetki sitten meillä. Uninen ääni vastasi ja hän sanoi, että oli vasta muutama tunti aikaisemmin mennyt nukkumaan. Hän ei ollut käynyt meillä. Soitin toisellekin tyttärelleni, Janikalle, Saloon, jossa hän asui puolisonsa kanssa, ja kysyin, oliko hän mahdollisesti ollut meillä. Ei ollut hänkään. Kyseessä oli siis ollut enkeli, joka otti Sofian muodon, jottei mieheni pelästyisi. Kyllä kelpasi ylistää Jumalaa!