Kovasti on ollut kiireitä! Kevät on asettanut vaatimuksensa rivitalossa, kun on ollut talkoot. Itse en talkoissa pysty mitään tekemään, mutta kun palkkaa tyttären pojan hommiin, niin syntyy tulosta. Tuo, kohta 18 v vuotta täyttävä poika, on ollut minun rukousteni kohde 15 vuotta. Tutustuin häneen vasta 3-vuotiaana. Hän on tyttäreni miehen poika. Vävyni oli leski, kun he tapasivat tyttäreni kanssa.
Kun karanteeni nyt vapautuu, on vierailujen aika. Ystäväni, Liisa ja Pauli, tulevat kahville tänään. Huomenna taas menemme Soilen kanssa tapaamaan Puran Kerttua. Soile haluaa tehdä kirjan hänestä. Harvan ihmisen kautta Jumala on toiminut niin paljon kuin hänen. Nyt tuo ikääntynyt Jumalan sotaveteraani on väsynyt ja muisti ei enää toimi ihan niin kuin pitäisi eikä hän siis pysty itse tekemään kirjaa, mutta haastatellen muistoja vielä syntyy.
Ylihuomenna TYKS:in jälkeen haemme Annelin, kuskini, kanssa Annen meille pariksi päiväksi. Anne on nainen, jonka rinnalla olen saanut taistella pari vuosi kymmentä, jotta hän pääsisi irti huumeista. Onneksi löytyi huumekoti, joka uskonvaraisesti toimien ja vain rukousta käyttäen auttaa huumeitten ja alkoholin kahleissa olevia nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä ja naisia pääsemään irti riippuvuudestaan. Anne pääsi sinne ja on ollut vapaa neljä vuotta. Hän tulee luokseni, jotta saamme muistella menneitä ja kertoa nykyisiä ja rukoilla yhdessä. Hänellä on parin viikon loma työstään. Vapauduttuaan hän jäi auttamaan muita huumeista vapautuvia naisia ja on ollut suureksi siunaukseksi heille.