Äänitys on alkanut!

Ihanaa! Kaksi ensimmäistä laulua on laulettu. Janika ja minä lauloimme isossa studiossa eilen, sillä en pysty menemään pikkustudioon, koska siellä on portaat. Kuljen rollaattorilla. Samalla kun äänitin, huomasin, että se olikin sitten viimeinen lauluni. Ei yksin ruumiini ole vammautunut, vaan myös ääneni on tullut vanhaksi ja hauraaksi. Mutta äänitin silti Kärsimyksen kukan.

On tapahtunut pikku muutoksia. Katso, katso pyhää Karitsaa laulaakin Helene Kalmari ja Irene siirtyi Golgataan. He tarvitsevat paljon rukousta. En ole ikinä ennen tehnyt äänitettä, jota emme pysty harjoittelemaan. Kuitenkin Jumala antoi käskyn tehdä tämän. Jos tämä onnistuu, se on Jumalan IHME. Kun käsky kävi, lähdin tekemään äänitettä ilman rahaa uskossa luottaen siihen, että Jumala voi täyttää kaikki tarpeemme. Olemme niin hajallamme, kun osa asuu Salossa ja osa Turussa, yksi Koskella ja yksi Kyrössä. Kun välimatkat ovat 50 km suuntaansa ja harjoittemahdollisuus on tunti kerran kuukaudessa, niin onhan se ihme, jos lauluista tulee kuuntelemisen arvoisia. Mutta luotan siihen, että rukous kantaa ja Jumala voi! Olemme saaneet lahjoituksina viiden ensimmäisen laulun rahat, Jumala päättää kuinka monta Asanna äänittää.

Eihän edes ne kaksi ensimmäistä ole vielä valmiita, sillä siinä on vasta piano, rummut ja laulu. Puuttuu vielä kitara ja soolohuilu tms soitin, jolla voimme lisätä äänitteiden monipuolisuutta. Toivon, että neljä laulua olisi valmiita tämän vuoden puolella.