5. Se voisi olla myös ylpeys.
Mitä sanoo sana?
Jaak.4:6. Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
San.21:4. Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän – jumalattomien lamppu – ovat syntiä.
San.16:18. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.
Jumala vihaa ylpeyttä ja ottaa herkästi omansa siitä kiinni, kun Hän näkee heidän sydämessään ylpeyttä. Miksi? Siksi, että se oli Lusiferin synti. Lusifer oli kaunein kaikista luoduista. Kun hän liikkui, ihana musiikki ympäröi häntä. Hän oli Jumalan ylistyksen johtaja. Mutta hän ylpistyi kauneudestaan.
Hes. 28:13-15. Eedenissä, Jumalan puutarhassa sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet: karneolia , topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat tamburiinit ja huilut sinussa (King James käännös), valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinusta löydettiin vääryys.
Mutta hän halusi enemmän. Hän halusi olla itse Jumala, olla mukana, kun Isä, Poika ja Pyhä Henki neuvottelivat keskenään. Hän lähti kapinaan ja kolmas osa enkeleistä lankesi hänen kanssaan. Mutta kuka nyt Jumalan voisi syöstä valtaistuimeltaan? Niinpä hänet voitettiin ja syöstiin alas kolmannesta taivaasta.
Jes.14:11-15. Alas tuonelaan on vaipunut sinun harppujesi helinä, sinun allasi ovat madot vuoteenasi, toukat peittonasi. Kuinka olet taivaalta pudonnut sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ”Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi”. Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.
On ilmi selvä miksi Jumala vihaa erityisesti ylpeyttä. Siksi Jumala kouluttaa ja vie omansa läpi vaikeittenkin asioiden, kun Hän käyttää voimakkaasti. Hän haluaa, että me olemme nöyriä. Siksi hän pudottaa nopeasti nenälleen ihmisen, joka alkaa luulemaan itsestään liikoja.
Minä olen joutunut ylpeydestä Jumalan puhdistukseen muutaman kerran. Ensimmäisen kerran v. 1988. Olin ylpistynyt niistä lauluista, joita Jumala minulle antoi. Ylpeys on salakavalaa, sitä ei itse huomaa, vaikka työtoverit sen huomaavatkin. Jouduin haimatulehduksen takia sairaalaan ja ihmettelin, kun minulla ei ollutkaan siellä mitään tehtävää. Eräs syöpään kuoleva, tyttärieni opettaja, Meeri, oli käynyt siellä ja leikannut sadon siitä huoneesta, jossa makasimme. Hän oli lähtenyt kotiin sieltä aamulla, kun minä tulin sinne seuraavaan yönä. Niinpä pyysin vierustoveriltani lainaksi hengellisen kirjan ja sitä lukiessani minulle selvisi, että olin ylpistynyt niin paljon, että kaikki Jumalan valtakunnan työni oli vain saastainen vaate Hänen silmissään. Pyysin sitä anteeksi Herralta. Lupasin tehdä parannuksen. ”Olet ymmärtänyt oikein”, sanoi Herra, ”Ota nyt parantuminen vastaan ja pääset huomenna kotiin”. Näin kävi kaikkien hämmästykseksi.
Olen langennut ylpeyteen senkin jälkeen, ja koulu on ollut joka kerta rajumpi. Jumala ei kerta kaikkiaan siedä ylpeyttä.
Monet Herran voimakkaasti käyttämät ihmiset ovat lopulta ylpistyneet ja kun lukee heidän elämän tarinaansa, näkee mikä on ollut heidän loppunsa. Erityisesti eräät henkilöt, joilla on ollut voimakas terveeksitekemisen virka, ovat lopulta tuhoutuneet ylpeyden tähden. Valvokaamme erityisesti tällä alueella.
Tämä oli viimeinen osa parannuksen teosta kertovasta sarjastani.