Voi, ihmettä! Minä olen täyttynyt 13 erämaavuoden jälkeen Pyhällä Hengellä! Kuinka lumoutunut minä olenkaan siitä ilosta ja riemusta, minkä tunnen. Sain ihanan laulun Kaikista suurin yksin on Hän. Sitä laulaessani huomasin, että sain ilon ja yhtäkkiä olin täynnä Pyhää Henkeä. Sen jälkeen en ole voinut kuin ylistää Jumalaa päivällä ja yöllä. Viime yönäkin heräsin klo 4.00 ja aloin seurustella Jumalan kanssa 2,5 h. Olisin Hänen edessään jatkuvasti, mutta pakko on nukkuakin jonkin verran.
Ihmettelette varmaan, miksi kesti näin pitkään, ennen kuin täytyin uudelleen Pyhällä Hengellä tai oikeastaan Jumala antoi minulle virvoitusta. Minä olin tottelematon, lupasin, enkä täyttänyt. Minä innostuin Disneyn piirretyistä elokuvista jopa niin paljon, että Jumala alkoi jäädä kakkoseksi ja sitä Hän ei hyväksynyt. Ajatelkaa, yli 70v, vanha nainen innostuu lasten elokuvista ja jää niistä kiinni! Eräässä Asannan kokouksessa Jumala alkoi puhua siitä minulle ja pyysi minua lopettamaan näiden elokuvien katsomisen. Lupasin, mutta olin niissä videoissa niin kiinni, etten pystynytkään. Pikku hiljaa voiteluni katosi ja lopulta sen huomasivat varmaan muutkin ihmiset ja kutsut loppuivat. Sitten jouduin lopettamaan Asannan rahapulan vuoksi ja lopulta menin vuodeksi Jumalan eteen kysymään, mistä tämä johtui, mutta Jumala ei enää vastannut. Sen jälkeen murtui selkäni ja jäin vääräksi, sitten leukaani tuli kuolio. Ostin auton, kun liikkumiseni oli muuten mahdotonta. Kolaroin sen autotallissa. Pimeys oli suunnaton, minulla oli autovelka, mutta ei autoa. Sain vihjeen eräältä ystävältäni kiittää kaikista vaikeuksistani, sillä kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Vasen jalkani oli erityisen kipeä. Olin vielä vaikeampi kävellä kuin tavallisesti, mutta kun olin kiittänyt jonkin aikaa, huomasin, että kipu oli kadonnut. Sitten vävyni veli tuli vävyni käskystä katsomaan, kuinka pahoin olin hajottanut autoni. Siitä ei ollut tuhoutunut kuin kuskin puoleinen ovi. Kuinka ollakaan lähimpään autohajottamoon oli tuotu samanvuotinen, saman merkkinen kolariauto, saman värinen, helmiäismusta, samana päivänä ja siitä oli kyseinen ovi peileineen säilynyt vahingoittumattomana ja sen hän osti ja vaihtoi autooni. Niinpä kaikki oli kunnossa. Nyt odottelen, milloin saan autoni maalattua, sillä onhan maalissa raapuja, joita siihen oli tullut, vaikkei se varsinaisesti rikki enää ole.
Sitten aloin parantua. Kuolio on melkein voitettu. Enää ei tarvitse leikata leukaluuta. Odotellaan vain, että 4×1.5mm alue, saan limakalvopeitteensä ja silloin kaikki on hyvin. Olen tehnyt parannuksen ja pyrkinyt lopettamaan kaiken sen, mitä Jumala haluaa.
Kun katsoin nyt aamulla suuhuni huomasin, että eilisen toimenpiteen jälkeen viimeinenkin hampaanreikä on mennyt kiinni. Aamulla kun rukoilin ja rukoiltuani jäin Herran eteen hiljaisuuteen, kuulin lauseen sisimmässäni: Olet nyt kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Muistin, että se on jossain Raamatun jakeessa. Etsin sitä ja löysin 1.Tim.2:21. Kiitos Herralle! Kaikki se pimeys on ohi, jossa olen kulkenut vuodesta toiseen. Minua ei niinkään kiinnosta parantuminen, vaan Jeesus! Yksin Jeesus ja kaikki muu hyvä tulee bonuksena sen mukana. Taistelen voimakkaasti sen vuoksi, että kaikki minun lähteeni saisivat alkunsa Herrasta. Kuinka onnelinen olenkaan! Tiedän, että eräänä päivänä selkänikin suoristuu. Herra on Jumala, kunnia Hänelle!