Kaiken hengellisen lisäksi, olen myös lähtenyt laihduttamaan. Kun kesällä paino hipoi 100 kg, tarkalleen sanoen 96,4 kg, sain sätkyn. Minä, joka olen aina ollut jopa laiha, olin päästänyt itseni tähän kuntoon. Hengitys oli vaikeaa. Pienikin kävelylenkki sai minut lähes tukehtumaan. Selälläni en pystynyt nukkumaan ollenkaan, kun rinnat painoivat keuhkoni kasaan. Kaiken kurjuuden lisäksi minulla alkoi olla virtsanpidätys vaikeuksia. Oikea polvi oireili ja ylös lattialta en meinannut päästä ollenkaan, sillä jaloista puuttui voima. En enää ulottunut varpaisiini, joten jalkahoitaja kävi 6 viikon välein hoitamassa jalkani ja leikkaamassa varpaitten kynnet. Kaiken lisäksi lääkärityttäreni sanoi, ettei minun kannata laihduttaa, kun tässä iässä menee lihakset eikä läskit.
Kun on evankelista, on elämä pelkkää istumista. Ensin ajat autolla satoja kilometrejä ja istut. Sitten istut kokouksessa odottaen omaa puheenvuoroasi. Sitten rukoilet tuntikausia ihmisten puolesta istuen. Sitten ajat autolla majapaikkaan syömään ja nukkumaan. Sama jatkuu päivästä toiseen. Kotona istut sylissäsi Raamattu ja läppäri. Teimme nuottikirjan ja se sai minut istumaan nojatuolissa läppäri sylissä viisi kuukautta. Kirjoitin puhtaaksi Eskon kirjoittamia nuotteja. Kun kotona ei ole enää ketään palveltavaa, sain levätä ja paino nousi. Inhosin kävelyä mäkisessä kotimaastossa. Söin kaikkia herkkuja, mitä mieli teki ja erityinen intohimoni olivat vihreä tee ja Lidlin munkkirinkilät.
Ensimmäiseksi aloin kävellä sisällä kodissani. Koska kotini pituus on 10 m, oli siitä helppo laskea matkan pituus. Ensin kävelin sata metriä, lopulta 4 km. Se ei kuitenkaan laihduttanut, mutta kunto alkoi kohota. Sitten löysin Citymarketin kilon salaatit. Aloin syödä niitä ja viidessä kuukaudessa painoni putosi 3 kg, sillä munkit eivät vielä olleet jääneet pois.
Lauluryhmästäni pari naista alkoi laihdutuskuurin saaden hyviä tuloksia ja niin minäkin uskalsin kokeilla, kun toinen oli minua vuoden pari vanhempi eikä häneltä menneet lihakset, vaan läskit. Pyysin ohjeet, jotka muutin itselleni sopiviksi ja kolmen ensimmäisen kuukauden aikana painoni putosi 9 kg. Sitten tuli iskias ja kipu levisi fasettiniveliin. En päässyt suoraksi, enkä pystynyt menemään makuuasentoon. Sain niin vahvat lääkkeet, että vain nukuin ja nukuin. En edes jaksanut syödä. Painoni nousi, sillä kehoni alkoi vahvojen lääkkeitten takia kerätä nestettä. Onneksi iskias on ohi ja kohta saan jättää lääkkeet lopullisesti pois, mutta tämän hetkistä painoani en tiedä, ennen kuin kaikki nesteet ovat häipyneet, mutta oletettavasti painoni alkaa jo 7:llä. Kun saavutan 70 kg, se riittää naiselle, joka pian täyttää 72v.
Nyt pystyn nukkumaan selälläni. Polveni on parantunut. Virtsan karkailu loppui kuin seinään, kun aloin laihduttaa. Vielä tarvitsisi jalkani lisää voimaa, mutta jumppa auttaa siinä. Enää en hengästy, kun kävelen kerroksen ylemmäs. Nyt pystyn itse leikkaamaan varpaitteni kynnet. Meidän tulee pitää huolta Pyhän Hengen temppelistä. Jos haluan tehdä Herran työtä, en saa antaa terveyteni rappeutua oman tyhmyyteni tähden.