PARHAIN TIE

Heippa taas pitkästä aikaa! Minulle kävi tässä eräänä aamuna niin, etten pystynytkään astumaan oikealla jalallani. Lääkärityttäreni lähetti minut röntgeniin, mutta siitä tulleet kuvat eivät kertoneet mitään. Sitten hän tilasi minulle magneettikuvauksen ja se paljasti, että reisiluuni oli murtunut. Sen oli aikaansaanut jälleen Aclasta, osteoporoosi lääke. Jouduin heti leikkaukseen. Koska selässäni on metallia, he eivät voineet käyttää selkäydin puudutusta, vaan minut nukutettiin ja reisiluuni sisään työnnettiin 60 cm pitkä naula ja se on jotenkin kiinnitetty sinne ruuvilla molemmista päistään. Nyt pitäisi sitten opetella kävelemään sen kanssa. Käsivarsilihakset vahvistuvat, kun joudun kannattelemaan itseäni, ettei koko paino tulisi tuon jalan päälle. Sairaalassa hoitajat sanoivat, että kävele sillä jalalla, sattui kuinka paljon tahansa. Niinpä niin! Kävele, kun jalkaan sattuu niin paljon, että pissat on välistä housuissa. Puolella painolla kävelen, mutta en koko painolla vielä. Kotona pakotan itseni kävelemään rollaattorilla, mutta ulkona käytän pyörätuolia. Autoni on vävyllä lainassa, kun en pysty nyt juuri ajamaan.

Olen kiittänyt Jumalaa kolmesta enkelistäni, Marjatasta, Annelista ja Kirsistä, jotka ovat tehneet elämästäni näinä sairauden aikoina siedettävän. Tiedän, että tämäkin on ohimenevää ja Jumala järjestää jonkin ratkaisun. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että toinenkin jalka pitää leikata. Siinä on jo alku murtumisesta, mutta kipuna se ei vielä tunnu. Olen rukoillut Jumalaa, että Hän parantaisi sen ilman leikkausta. Tapahtukoon kuitenkin Hänen tahtonsa. Olen suostunut kaikkeen. En ole alistunut, vaan suostunut Jumalan tahtoon. Sillä on pieni ero. Alistuminen on negatiivista, mutta suostuminen tapahtuu rakkaudesta Jumalaan. Hänen tiensä on sittenkin parhain.

Tässä eräänä yönä kyselin, miksi sairastan niin paljon. Jumalan vastaus oli, että olin tahtonut kuolla itselleni, jotta Jeesus saisi elää minun kauttani. Tämä on osa sitä. Jos Jumalalle jotain lupaa tai Häneltä pyytää, Hän ottaa sen vakavasti eikä perumisen mahdollisuutta enää ole. Ihmeellistä kuitenkin on, etten haluaisi olla missään muualla kuin tässä, missä olen, sillä olen nyt Jumalan tahdon keskipisteessä. Olen onnellinen juuri tässä, enkä pyydä päästä helpommalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *