Helpolla en todellakaan pääse, sillä olen menossa jälleen lääkäriin. Jalkani ovat niin turvoksissa, etten saa muita kenkiä jalkaani kuin talvilenkkarit. Tyttäreni niitä nilkkoja paineli ja sanoi, ettei tämä ainakaan sydämen vajaatoiminnasta johdu, joten hän lähetti minut laboratorioon ja siellä selvisi, että olen sairastunut munuaisten vajaatoimintaan. Nyt sitten olen menossa lääkärille, joka osaa hoitaa sitä sairautta. Tyttäreni hoitoon se ei kuulu, sillä hän on fysiatri. Olen väsynyt. Minulle jo riittäisi, mutta tapahtukoon Jumalan tahto.
Olen miettinyt tuleeko tästä blogista opetus, kuinka kuolla ruumiillisesti pala palalta vai tuleeko tästä opetus, mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee itselleen, vai molempia.
Kävin lääkärissä ja osa särkylääkkeitäni eliminoitiin. Naprometin oli syy, miksi munuaiseni oli sairaat ja Neurontin lisäsi sen vaikutusta. Niinpä Naprometin puolitettiin ja aloin vähentää Neurontinia pillerin viikossa. Kokonaan sitä ei oteta pois, koska minulla on alkuperäinen syy jäljellä, miksi se minulle määrättiin. Kivasti on jo auttanut, sillä aamulla ei turvotusta ollut ollenkaan.