KULKEMINEN HERRAN KANSSA SAATTAA TIETÄÄ…

KULKEMINEN HERRAN KANSSA SAATTAA TIETÄÄ

1. Lähtemistä mukavuus alueelta.

1.Tim.4:10.

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

   Jos me olemme elävässä uskossa, meillä on halu palvella Jumalaa. Joku on esirukoilija, joka on varmasti se suurin tehtävä, sillä ilman sitä ei kukaan voi työtä tehdä voitokkaasti. Se ei ole rukousta, joka ei nouse kattoa korkeammalle. Se on rukousta Pyhässä Hengessä niin, että Pyhä Henki rukoilee meidän kauttamme, me olemme vain astia, jota Hän käyttää. Me emme valitse rukousaiheita, vaan Pyhä Henki valitsee ne. Se ei ole välttämättä sanoja, vaan saattaa olla Pyhän Hengen huokailua, huutoa tai itkua. Oli mitä hyvänsä, Pyhä Henki määrää tavan, ajan ja paikan. Jos me lähdemme sielujen voittajiksi kotimaahan tai ulkomaille, me teemme vain, mitä Jumala käskee. Jos me olemme sielujen hoitajia, emme voi sitä itse tehdä, vaan Pyhä Henki toimii opettajanamme. Teimmepä mitä tahansa, tottelemme aina Pyhää Henkeä ja saamme Häneltä voitelun. Omassa voimassamme emme voi mitään tehdä.

2. Maineen menettämistä

Joona 4:2-3. 

  Ja hän rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että Sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas ja että Sinä kadut pahaa. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä”.

Joona ilmi selvästi pelkäsi, että häneltä menee maine profeettana, kun hän julistaa Niiniven tuhoutuvan 40 päivän kuluttua eikä niin sitten tapahdukaan, koska Jumala armahtaa kaupungin, kun se tekee parannuksen. Myös täällä Suomessa oli vastaavanlainen tilanne, kun eräs todella uskovainen pappi julisti, että Venäjä hyökkää Suomeen, jos ei löydy tarpeeksi monta rukoilijaa Suomen puolesta. Rukoilijoita löytyi ja moni ihminen teki parannuksen julistuksen johdosta. Jumala armahti eikä antanutkaan Venäjän hyökätä Suomeen. Taisi silloin olla vielä Neuvostoliitto eikä Venäjä.

Kuulin, kuinka monet pahansuovat kristityt puhuivat kyseisestä papista vääränä profeettana.

3. Heikkoutta

2.Kor.12:9-10.

Ja Hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen väkevä.

Olen pari kertaa uskossaoloaikanani saanut tulikasteen. Tulikaste merkitsee sitä, että Jumalan voima tulee niin suureksi, että tapahtuu asioita, joita ei normaalisti tapahdu ihmisen kautta. Oli eräs perjantai kevättalvella ja Turun Nuorten avulla oli kokoussarja ylöstempauksesta Baptistiseurakunnan tiloissa seuraavana päivänä. Rauno Helppi tuli käymään tuoden minulle intialaista tulehduskipulääkettä sormieni niveltulehdukseen. Siinä istuessamme kahvipöydässä, Rauno, mieheni ja minä, kuulin Herran puhuvan minulle, että kun Rauno siunaa minua, Hän antaa minulle uuden voitelun. Sanoin Herralle, etten minä ainakaan sitä siunausta pyydä, vaan Jumalan on puhuttava Raunolle suoraan. Samassa Rauno tunnetulla tyylillään pomppasi tuolistaan ja alkoi siunata minua. Tunsin heti, että Pyhän Hengen voimaa alkoi virrata minuun. Siunasin Raunon Seinäjoen kokoukseen ja istahdin sen jälkeen tuolille, mutta suoraan sanoen lennähdin tuolista lattialle mahalleni ja siihen jäin.

Jumalan voima painoi minua 1000 kg:n voimalla lattiaan, enkä voinut liikahtaakaan. Mieheni lähti saunaan ja Rauno Seinäjoelle, mutta minä jäin makaamaan lattialle. Rauno pyysi minua soittamaan Hänelle, kun hän saapuisi Seinäjoelle. Siinä minä makasin, kunnes Janna palasi koulusta ja kiskoi minut makuuhuoneen sänkyyn. Olin tuon voiman alla neljä tuntia ja ”heräsin” siihen, kun lauloin tuntematonta sävelmää ja sanoja Kuin perhonen on ihminen, joka tulenliekkiin lentää siivet polttaen…

Soitin Raunolle, ja hän kertoi, että ympärilläni oli ollut niin voimakas Pyhän Hengen voima, ettei hän voinut tulla lähellekään minua, sillä hän olisi joutunut saman voiman alle ja jäänyt lattialle.

Seuraavana päivänä oli kokoussarjan ensimmäinen päivä enkä minä ollut puhuja tai edes ylistyksen vetäjä siinä kokouksessa, olin vain kokoussarjan järjestäjä. Olin hirmuisen sairas. En olisi millään jaksanut tulla kokoukseen, sillä voima, jonka alla olin ollut, teki minut sairaaksi. Se oli ollut liian voimakas keholleni. Istuin eteen salin sivulle. Lea Kranz istahti viereeni ja kysyi, mitä minulle oli tapahtunut, sillä minä kuulemma säteilin. Kerroin ja hän ihmetteli.

Parin päivän päästä lähdin kokoukseen Kokemäelle ja olin yhä sairas lähtiessäni matkalle, mutta kun pääsin puhumaan ja ylistämään, tuon voitelun merkitys selvisi minulle ja kuuntelijoille. Puhuin kuin en koskaan ja lauloin sellaisella voitelulla, että kaikki sen huomasivat. Ihmisiä täyttyi Pyhällä Hengellä ja parani ja eheytyi ja vapautui. Ihmettelin vain mitä tapahtui. Kun pääsin kotiin, tulin taas sairaaksi. Voitelu oli liikaa maalliselle keholleni.

Tätä sairauden tuntua kesti viikon ja sen jälkeen palauduin taas entiseen olotilaani. Mutta tiedän, että tulikaste tekee ihmisen äärimmäisen heikoksi muualla kuin kokouksessa, jossa se toimii.

4. Väsymystä

2.Tess.3:13. Mutta, veljet, älkää väsykö tekemään sitä, mikä hyvää on.

Usein, kun lähdimme viemään avustuskuormia Venäjälle ja pitämään kokouksia siellä, jouduimme hotelleihin, joissa oli äärimmäisen kylmä, kun mitään lämmitystä ei ollut ja oli vielä talvi. Välillä taas tapahtui asioita, jotka tekivät matkamme vaikeaksi. Olimme kerran menossa Staraja Russaan ja ennen Novgorodia odotimme raskaan kuormamme kanssa kuorma-auton takana, että voisimme ohittaa sen, mutta vastaan oli tulossa rekka, kun yhtäkkiä kuorma-auto tahallaan jarrutti. Jysähdimme päin kuorma-auton takapäätä. Automme meni ojaan, mutta onneksi peräkärry kuormineen ei. Konepelti meni kiharaksi ja toinen valo pirstoutui. Jäähdyttäjän letku katkesi, mutta muuten auto säilyi ajokunnossa. Kuorma-auto pysähtyi katsomaan olisiko heidän autossaan mitään sellaista, että he voisivat vaatia meiltä korvausta. Jumala oli pitänyt huolta, etteivät he mitään löytäneet. Me jouduimme pyytämään lähitalosta vettä ja niin saatoimme ajaa pari kilometriä kerrallaan ja taas täytyi lisätä vettä jäähdyttäjään ja niin matka jatkui hyvin hitaasti. Lopulta pääsimme Novgorodiin, josta löytyi korjaamo ja pääsimme yöksi erään pastorin kotiin.

5. Taistelua

Room.15:30-32.

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta auttamaan minua taistelussani rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, että minä pelastuisin joutumasta Juudan uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne.

Olin taas lähdössä porukan kanssa Venäjälle, kun n.viikkoa ennen minulle puhkesi neljänkymmenen asteen kuume. Mitään muuta sairautta ei ollut, vain kuume. Mieheni kauhisteli, että jos lähtisin siinä tilassa matkalle, kuolisin siellä. Kuume ei hellittänyt ja matkapäivä valkeni. Kuume jatkui, mutta olin ihan varma, että minun piti lähteä. Auto saapui ja kun suljin auton oven perässäni, kuume lähti. Matka oli suuri siunaus meille ja muille. Jumala toimi.

6. Rakastamista

Luuk.10:27.

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jumala johdatti minut turun Nuorten Avun toiminnan johtajaksi v. 1991. Eräs työmuoto oli antaa kaksi kertaa viikossa ruokaa huumeen käyttäjille ja rappioalkoholisteille. Samalla me julistimme evankeliumia heille. Ruokaa haettiin kouluista, jäteleipää leipomosta.

 Jumala antoi minulla aivan valtavan rakkauden pultsareita kohtaan. Minä osoitin sen monella eri tavalla. Välillä halasin jotain onnetonta miestä, vaikka hänellä oli kakat housuissa ja sen päälläkin. Sain välillä itsekin heidän likojaan vaatteisiini, mutta en antanut sen häiritä. Miehet saivat tällaisissa tapauksissa käydä suihkussa ja päälleen puhtaat vaatteet.

Kun olin tehnyt työtäni lähes vuoden ja käynyt kahteen otteeseen kahden viikon paastossa, sanoi eräs mies, että kai minä heitä sitten todella rakastin, sillä kukaan ei jaksanut niin kauan valehdellakaan. Lähdettyäni toisiin tehtäviin, näin näitä miehiä seurakunnissa eri puolella Suomea. Miehet olivat tulleet uskoon ja menneet kotiseudulleen seurakuntaan. Ollessani Nuorten Avussa, uskoon oli tullut kymmenen miestä, viitisen kymmentä oli tullut uskoon sen jälkeen muissa seurakunnissa. Olin onnellinen, että rukoukseni oli kuultu.

Matt.5:44.

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Suurin koettelemus uskossaolo aikanani oli se, että eräs Jumalan työntekijä yritti estää työni puhumalla pahaa minusta ja varottamalla eri puolella Suomea seurakuntia kutsumasta minua puhujaksi, sillä olin kuulemma hajottaja. Kesti kymmenen vuotta ennen kuin pääsin katkeruuteni herraksi ja voitin sen. Pystyin antamaan anteeksi hänelle, vaikka hän ei antaaksi pyytänytkään. Mutta kun pystyin antamaan anteeksi, tunsin häntä kohtaan Jumalan rakkautta. Silloin myös hän muuttui ja välimme tulivat täysin kuntoon ennen hänen kuolemaansa.

7. Omien toiveitten hylkäämistä.

Joh.12:24-26.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin: mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; missä minä olen, siellä on myös palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, Isä on kunnioittava häntä.

 Rees Howells oli Walesin raamattukoulun perustaja ja voimakas esirukoilija. Hän meni naimisiin naisen kanssa, joka pystyi olemaan hänen rinnallaan henkisesti ja hengellisesti. He saivat pojan ja iloitsivat hänestä, kunnes Jumala sanoi, että heidän on annettava lapsi adoptoitavaksi, sillä Jumala kutsui heidät Afrikkaan. Ei ollut heidän tahtonsa se, mitä Jumala vaati, mutta heidän oli valittava joko Jumalan tahto tai oma tahto. He valitsivat Jumalan ja Rees Howellsin setä vaimonsa kanssa adoptoi pojan. Kuka tahansa äiti voi nyt sanoa, että tämä oli ylihengellistä. Ei Jumala vaadi tuollaista. Heilläkin oli mahdollisuus kieltäytyä tottelemasta Herraa ja saada kylmä hengen liesi. He tottelivat ja Afrikkaan tuli suurin herätys, mikä siellä on koskaan ollut lukuunottamatta Bonnken kokouksia.

8.Voittoa omasta itsestä.

Gal.2:19-20.

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Olen koko uskossaolo aikani joutunut mitä suurempiin vaikeuksiin. Ensin oli taistelu perheen pelastuksesta ja vaikeuksista perheessäni. Jatkuva paastoni ja rukoukseni on vienyt perheeni Jumalan luokse ja mieheni on jo perillä Jumalan luona. Sen jälkeen jatkuva sairastelu. Maksan hintaa paastoista, mutta en välitä siitä, kun tiedän koko perheeni pelastuvan. Nyt olen Herran edessä ja odotan, mitä Hän minulle puhuu.

9. Kuuliaisuutta

2.Kor.10:3-6.

Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi. Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaiseksi tulleet.

 Olen suuren perheen takia rukoillut aina öisin. Muuna aikana se ei ole ollut mahdollista. Nytkin, kun olen yksin, paras rukousaika on yö. Silloin on helpointa päästä henkeen. En halua rukoilla ollenkaan, jos se ei tunnu nousevan kattoa korkeammalle. Siksi ylistän Herraa tosin vain sanoin, sillä en yöllä voi soittaa ja laulaa. Kun tunnen, että Herra on kuulolla, alan rukoilla. Enää en voi paastota. Mutta voin silti tastella rukouksessa.

10. Menettämistä

Fil.3:7-8.

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.

 Heidi Baker oli kihloissa miehen kanssa, jota hän rakasti yli kaiken. Häät oli jo sovitttu, kun Jumala puhui hänelle, että hän ei ole oikea mies Heidille, vaan hänen on peruttava häät ja Jumala ohjaisi hänet toiselle miehelle, jolla olisi sama työnäky kuin Heidillä. Heidi itki. Hän perui häät ja purkasi kihlauksensa. Sitten hänen elämäänsä tuli Rolland, joka oli tarkoitettu hänelle.

11. Luottamusta Jumalaan mahdottomissa tilanteissa.

2.Kor.1:8-9.

Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

 Lähtiessämme Siperiaan tarvitsimme viisumit. Meidän tulkkimme asui sillä hetkellä meillä ja hän neuvoi minua kirjoittamaan Belovan nimen Bilovaksi, niin kuin se lausutaan. Viisumivirastossa ei kuitenkaan tunnettu Bilova nimeä ja niin meille annettiin viisumit vain Moskovaan asti. Olimme matkalla kohti Venäjää, kun Helsingistä nousi autoomme Mauri, joka toi mukanaan viisumit. Kun huomasimme, kuinka viisumien oli käynyt, olimme hetken musertuneita, mutta uskon henki nousi ja rukoiltuamme asian puolesta lähdimme matkaan luottaen yksinomaan Jumalaan. Eikä viisumia koskaan kyselty Moskovan itäpuolella. Matka oli upein, missä minä olen ollut mukana.

12. Pettymistä ihmisiin.

2.Tim.4:10.

Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.

Kun täytin 50 vuotta, pidin isot juhlat. Olimme päättäneet erään veljen kanssa, että lähdemme porukalla Venäjälle, kun minulla kerrankin olisi rahaa maksaa matka. 50-vuotispäivilläni tuo veli kertoi kutsuneensa erään pariskunnan mukaan ilman minun lupaani. Tiesin, että matka menisi pieleen, sillä tunsin nuo ihmiset. Siksi peruin matkan omalta osaltani. Tuolla veljellä ei kuitenkaan ollut varaa maksaa omaa osuuttaan matkasta ja hän alkoi vaatia minua maksamaan sen. Lopulta väsyin ja maksoin hänen osuutensa. Jälkeen päin kuulin, että matka oli mennyt aivan pieleen. Tuo parikunta oli saanut kaikki suuttumaan Ja koko matka oli mennyt riitelyksi. Olin murheellinen, että tuo veli ei voinut olla alamainen minulle, joka olin matkan Herralta saanut ja myöskin suunnitellut, vaan hän Herralta kysymättä oli tahtonut itse päättää, kuka sinne matkalle tuli. Siksi matkalla ei ollut mitään siunausta.

13. Tuskaa

2.Kor.11:23-28.

He ovat Kristuksen palvelijoita- puhun kuin mieltä vailla- minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen ollut monta kertaa kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut 40 lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut, olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa, paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

Siperian matkalla Janna ja minä sairastuimme ruokamyrkytykseen, mutta vain me kaksi. Muut pysyivät terveinä. Koko yön juoksimme vuorotellen vessassa. Pelästyin jo, että meidän pitäisi mennä sairaalaan, sillä olimme tosi sairaita. Siellä viisumia varmaan kysyttäisiin. Huusin Jumalalta apua ja Hän herätti ystäviä Suomessa rukoilemaan. Aamuksi tervehdyimme ja meidät kutsuttiin radioon ja televisioon haastateltavaksi. Sellainen Jumala meillä on.

14. Kurinalaisuutta

1.Kor.9:24-27.

Ettekö tiedä, että, jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattakoon itsensä hillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

 Markku Veilo päätti, että jos hän pystyy olemaan kahdeksan tuntia töissä, niin hän pystyy myös olemaan sen ajan Herran edessä. Niinpä Herra herätti hänet öisin ja hän jatkoi pitkälti aamuun ja rukoili ja kyseli asioita Herralta. Näin hän jatkoi päivittäin ja opetus kokouksissa onkin sitten sitä luokkaa, että siitä näkee, että Herra on häntä opettanut.