Onpa taas kulunut aikaa, kun viimeksi kirjoitin tänne. Joskus tuntuu siltä kuin Jeesus testaisi, kuinka paljon kestän. Kun sairaudet eivät riitä, ilmestyi jostain riisi- tai jauhopaketista riisihäröjä ruokakaappiini. Joka ikinen asia, mitä siinä kaapissa oli, oli saastunut, jopa merisuola. Kun kaasin suolan toiseen purkkiin, sielä niitä kelli suolan joukossa. Olivat menneet myrkkyä pakoon. Ostin ilmatiiviit metallilaatikot uusia ruokatarvikkeita varten ja muutin ruokakaapin toiselle keittiön seinällä olevaan kaappiin. Saastuneesta kaapista tein astiakaapin, jossa on häälahjaksi saamani astiasto, joka ei ole kertaakaan ollut tässä kodissa käytössä. Jos häröt ovat ehtineet munia johonkin kaapin rakoseen, ne kuolevar nälkään.
Kun vanhin poikani perheineen kävi luonani pistäytymässä, hän kyseli muurahaisista, jotka ovat myös olleet kiusanani ja meni katsomaan vaatehuoneen ylimmälle hyllylle ja sinnehän ne taas olivat rakentaneet pesän. Kun en vammani takia pääse sinne kiipeämään, ovat saaneet rauhassa tehdä tuhojaan.
Nyt meillä on maalausremontti ja koko koti on toimimaton, vaikka olohuoneesta maalataan vai kaksi seinää ja keittiössä yksi. Olen jo katsellyt siniharmaata seinää liian kauan ja päätin maalauttaa ne hennon roosan värisiksi. Vävy tekee unelmastani totta. Tässä kodissa jokainen tapetoimaton seinä on siniharmaa tai sanoisinko harmaan sininen. Nyt asiaan tulee muutos. Riittää, kun makuuhuone ja eteinen ovat sellaiset. Kun kerran joudun olemaan niin paljon yksin kotona, niin en halua, että kotini on kuin sadepäivä.