Elämäntarina

72 vuotta! Kokonainen ihmiselämä! Mihin minun nuoruuteni katosi? Muistan 16- vuotiaan, joka unelmoi löytävänsä sen oikean. Sen jälkeen pian kihlaus ja syvä pettymys, kun sulhanen osoittautuikin kleptomaaniksi ja homoksi. Uusi kihlaus. Hyvänen aika mieshän on naimisissa toisen kanssa ja armoton juoppo, joka uhkaili ampuvansa minut, jos jätän hänet. Pahoinpitely sairaalakuntoon, johon en kuitenkaan päässyt, vaan minut oli heitetty teltan uumeniin vertavuotavana. Eloon kuitenkin jäin ja lopulta pääsin pakoon. Kolmas kihlaus ja avioliitto, joka päättyi miehen uskottomuuteen jo muutaman kuukauden päästä papin aamenesta. Neljäs kihlaus ja avioliitto, joka lopulta jatkui. Siihen katosi nuoruuteni, pettymykseen toisensa jälkeen. Nuori olin toki vieläkin, mutta mieleltäni jo keski-ikäinen kaiken kokemani jälkeen.

Alkoi toisenlainen aikakausi elämässäni. Minä olin todella rakastunut, mutta en mieheeni, vaan neljään suloiseen kääröön, jotka asetettiin rinnoilleni. Kääröt, jotka määräisivät elämäni suunnan seuraavat kaksikymmentä vuotta. Kääröt, joiden menettämisen pelko ajoi minut Jeesuksen syliin. Olin vihdoin tullut kotiin.

Jeesus alkoi merkitä minulle yhä enemmän. Riemuiten luovutin hänelle koko elämäni. Opetin neljää lastani tuntemaan Jeesuksen. Paasto ja rukous olivat seuraavat kaksikymmentä vuotta elämässäni tärkeitä. Ensin tulivat tytöt Jeesuksen luokse. Sitten kovan taistelun jälkeen putosi kypsä hedelmä haavoitettuihin käsiin: mieheni. Vanhin poikani mietti kauan, mutta ratkaisi lopulta Jeesuksen hyväksi. Nuorempi poikani käväisi Jeesuksen sylissä, mutta näki maailman nautinnot kiehtovampina. Pettyi, käväisi Jeesuksen luona toisen kerran, mutta vielä maailma oli rakkaampi. Pelkäsin hänen puolestaan, mutta Jumala rauhoitti minua ja sanoi hänen kyllä pelastuvan, kun se aika koittaa.

Samaan aikaan alkoi myös Herran työ. Minulle lahjoitettiin kitara, jota opettelin soittamaan. Näin näyn kitarasta, jonka päällä virtasi kirkas vesi ja tiesin, että sillä olisi jotain tekemistä tulevan tehtäväni kanssa. Niin alkoivat laulut virrata Pyhässä Hengessä kauttani. Myös sisäisten vammojen rukoileminen tuli tehtäväkseni. Mitä voimakkaammin Jumala käytti, sitä suuremmat taistelut olivat kotona siinä vaiheessa pelastumattomien poikieni ja mieheni kanssa. Opin taisteleman niitä henkivaltoja vastaan, jotka yrittivät tuhota perheeni.

Rakastin Jumalan työtä. Rakastin matkoja, joita ajoimme Jumalan antamalla autolla, viemään evankeliumia eteenpäin. Rakastin puhua Jeesuksesta, laulaa Jumalan antamia lauluja ja rukoilla käyttäen Jumalan antamia armolahjoja. Ajattelin, että aina tekisin niin, mutta Jumalalla oli toinen suunnitelma: kärsimyskoulu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *